Nyt on käynyt niin, että olen muuttanut takaisin aikaisempaan kotiini. En sitten jaksanut katella sitä tuhannen penikkaa, joutu sydän koville. Ihan lepposasti on mennyt, kun sain jatkaa jo oppimaani sisäkoiran elämää ja vanha perhe otti niin lämpimästi vastaan. Nyt onneksi tuo emäntäkin on joululomalla täällä päin, niin pääsen pitemmille lenkeille ja saan vielä enemmän rapsutuksia. Miinuspuoli on tietenkin, että naisen piti raahata se riiviökin mukaan. Jotenkin oli onnistunut suurentamaankin sitä niin tuhottomasti. Sillä ärsyttävyydellä on varmaan joku vika.. Toivottavasti jotain vakavaa. Noh mutta se siitä. Talvi on ihanaa aikaa, vielä ku ois lunta, niin ku viime vuonna.

Hei!

Mä oon Ponku. 12-vuotias lapinporokoira Suomen länsirannikolta ja kunnon äijä. Tottakai osaan myös esittää söpöä, että saisin enemmän makupaloja ja respektiä omaihmisten taholta.

Synnyin 26.3-95 Etelä-Lapissa laumassa, johon sitten jäin loppuelämäkseni. Kaikkien näiden vuosien aikana elämässäni on ehtinyt tapahtua kaikenlaista enemmän ja vähemmän järisyttävää. Yks niistä enemmän järisyttävistä on ollut muutto pihakoiran paikalta sisätiloihin ensin opiskelija-asuntoon ja sitten rivitaloon. Täällä rivarissa on oikeastaan ihan mukavaa, pitkiä lenkkejä irti metsässä jne., mutta siivouspäivinä on tyyylsääää ja muutenkin sillon on vaikea löytää rauhallista/pehmeää paikkaa, jossa koisata.

Tai no, siis oli mukavaa aina tämän viikon loppuun asti, kunnes omaihmiset päätti tuoda tänne toisen koiraeläimen. Voisin olla luokkaantunutkin, mutta se ei sovi mun luonteelle. Noh, se siitä. Vielä täältä noustaan!

Palaan taas asiaan kunhan selviän tuon pennun hästäämisen aiheuttamista henkisistä vaurioista. Murr..